Vieraskirja
| Mamma ja perhe | Rakkaalle Bellalle | 13.8.2013 13.06 |
| Ikuisesti et rakkaasi luona olla saa. Joskus on aika luopua, jää ikävä sydäntäsi kalvamaan. En voi hyväksyä sitä, että ikuisesti poissa olet, vaan kapaamaan sinua jäivät tänne monet. Tänne jään yksi seisomaan, yksin sinua kaipaamaan. Nyt ymmärrän, että oikein sinulle teimme, sillä olisihan se kamalaa jos kärsisit, joten ikiuneen sinut veimme. (runoilija tuntematon) |
||
| Noora Wahlfors | rakas Aatuni 2001-2013 | 5.7.2013 23.56 |
| Iso Kiitos mukavasta ja ymmärtäväisestä palvelusta t.Noora ja Aatu-Dogo (kiitokset myös Vilma-kisulle) |
||
| Rakastava ja kaipaava perheesi | Mona | 3.6.2013 8.53 |
| 1.6.2013 oli aikasi täysi, niin kiitollisena siitä että saimme jakaa yhteisen matkan, niin äärettömän surullisena siitä että sen täytyi päättyä. Mutta maailman paras koira ansaitsi sen että sai lähteä arvokkaasti kun sen aika oli. Lepää rauhassa rakkaamme <3 uskon että vielä kohdataan. Pysyt sydämmissämme aina <3 |
||
| Jussi | Nesseli 2.5.1995-6.5.2013 | 10.5.2013 11.27 |
| Nesseli eli täydellisen kissanelämän kanssani alusta loppuun... 18 vuotta ja neljä päivää. Vaikka tuon aurinkoisen toukokuisen päivän saapumisen osasi jotenkin jo aavistaa, niin vaikeaa se oli. Onneksi minulla oli viisautta ja voimaa tehdä Nesselille se viimeinen rakkauden työ. Tähän sopii ystävämme Mirkun laittama pieni kaunis kirjoitus... "Nesselille hyvää matkaa sateenkaarisillalle Tänään on se päivä, kun minun matkani on kuljettu loppuun. Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet, älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle, vaan pidä minua sylissäsi ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme. Silitä turkkiani niin kauan kunnes olen kulkenut rajan yli ja sydämeni on sammunut. Muistele minua mutta älä takerru minuun, vaan jatka eteenpäin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan." Nesseliä jäivät meidän lisäksi ikävöimään Nekku, Nelli, Nella ja Nuppu -kissat. |
||
| Kotiväki | Pyry 15 v 4kk... | 3.5.2013 16.51 |
| Pyry-Poika on poissa! Eipä ole enää heiluhäntää ottamassaa vastaan kotiin palaajaa, kuten niin monesti ennen. Tippa on oleva silmässä vielä monesti. Palaat nyt alkulähteillesi Myrskylän metsiin... Hyvää matkaa poluillesi tuon puoleiseen, koko kotiväen puolesta. |
||
| Hannele | Rakas oma Siiri ranskanbuldoggimme 14.3 2013 | 2.4.2013 19.03 |
| Pois olet mennyt vain muistosi jää,sen ymmärän nyt en suo koskaan nää.Niin paljon se sattuu kun nään kodin tyhjäksi jääneen,en estää voi kyyneltäkään yksin itken mä ääneen. Olit niin hyvä ,iloinen ja ainutlaatuinen ystävä.Kaunis muistosi lämmittää. |
||
| Marja | Santulle | 14.3.2013 16.17 |
| Hyvää matkaa, rakas ystävä! |
||
| Rakas perheesi toivottaa rauhallista matkaa. | Mantalle | 15.2.2013 14.56 |
| Muistatko ystävä pentuuttain olin suloinen karvakeräsi vain. Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin. Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä en muistanut tehdä sitä lehden päällä. Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin. Et arvannut, silloin ikää kun saan nämä temppuni jäävät jo unholaan ja kun suureksi varttuu pentu tää on älyä täynnä sen pienoinen pää. Silloin huomaat sen jo sinäkin olen aarteesi rakkain ja parahin. Niin vierivät vuoteni verkalleen, niistä vuosista muistojen kirjani teen. Omaa tehtävää rinnallas suoritan vaan sen huomaan, - hellyytes tuntea saan. Niin rikas on kaikki eloni tää, kauniit aatokset sitä vain siivittää, jos ansiot pienet, tai suuretko lie, se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie. Oli mieleni avoin ja rehti se ain en tunne vilppiä rakkaudessain. Ohimollani kannan jo hopeaa se arvoani ansaittua kaunistaa. Niin paljon muistoja vuodet toi, niitä aarteistoja elomme aateloi. On askelein lyhyt, ei silmät nää, pian loppuukin muistojen kirjani tää. |
||
| Marit | Donkki | 2.2.2013 9.43 |
| Kiitos ihanista hetkistä. |
||
| Pirjo-emäntäsi | Taunolle | 23.1.2013 21.32 |
| Viimeinen aamumme kotona , sanoin , että lähdetään lääkäriin ja kuin ymmärtäen sinä kävelit eteiseen päin ja pysähdyit katsoen ulko-ovea päin , ikäänkuin olisit sanonut emännällesi , että emäntä-rakas nyt minun pitää lähteä , älä sure , mutta olen jo väsynyt. Elämäni raskain päivä , jossa vielä oli toivon pilkahdusta päättyi suureen suruun 31.12.2012 , kun silitin viimeisen kerran pehmeää turkkiasi ja kuiskasin korvaasi Hyvää Matkaa...suru on vielä suuri , mutta tiedän , että jonain päivänä taas saan leikkiä kanssasi. |
||
| Jaana & Emel, mummi ja vaari | rakkaalle Kiralle | 23.1.2013 10.14 |
| Olit 6v kun tulit meille, kaunis ja kiltti aprikoosi villakoira neiti, 8 ihanaa vuotta saimme viettää kanssasi kiitos niistä vuosista kunnes tuli aika jättää hyvästit kun olit 14v ja saattaa sinut viimeiselle matkalle joka tuli yllättäen, nyt olet hyvässä paikassa kavereiden luona ilman kipuja. Ikävä ja suru on suunnaton ja rakkaus säilyy ikuisesti, SET hoiti tuhkauksen hienosti ja eilen palasit takaisin kotiin kauniissa uurnassa ja uurna pääsi aitiopaikalle ylimmälle hyllylle. |
||
| kirsi | emma | 21.1.2013 16.30 |
| rakas kissamme,kaverimme emma,joka kanssamme kuljit 19 vuotta. emme koskaan unohda sinua,iloista,kilttiä ja tempperamenttista ,kehräävää kaveriamme.jätit ison tassunjäljen sydämiimme ja tulemme aina sinut muistamaan. nyt pääsit vallun luokse taivaaseen,älkää siellä tapelko vaan leikkikää keskenänne kuin pentuina.hyvästi emma.kiitos yhteisestä ajastamme.olit hyvä ystävä. |
||
| TARJA KAUTIAINEN | SANTTU | 19.1.2013 15.16 |
| KAIPAAN SANTTUA ON PARAS YSTÄVÄNI NUKUIT AINA MINUN KANSSANI JA TEPSUTTELIT MINUN TAKANAANI KUN KÄVELIN KOTONA SISÄLLÄ JA ULKONA JÄIT LAULAMAAN, ULISEMAAN KEITTIÖN PÖYDÄLLE KUN LÄHDIN TÖIHIN SIINÄ ISTUIT KUN TULIN KOTIA KEITTIÖNPÖYDÄLLÄ LEMPINIMESI OLI SANDEI KILTTI HELLÄ HYVÄ OLI VAIKEAA LUOPUA SINUSTA OLIMME YLI VIISITOISTAVUOTTA YHDESSÄ SAIRAUS VEI SINUT HUONOMMAKSI PITI TEHDÄ ELÄMÄNI VAIKEIN PÄÄTÖS. |
||
| Pinja | Kiitos, rakkaat pikkujellonat | 9.1.2013 21.19 |
| "Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea? Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille? Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää. Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää? Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin. Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua, kohti lämmintä ja elävää valoa. Tahdon lähteä. Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Mutta lupaan, parhaani yritän. Elääkseni vielä yhden päivän. Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä saan kokea suuren suurta rakkautta. Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkiani kostuttaa. En ole kaukana, lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan. Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua. Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi. Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois, koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois." Teksti lainattu netistä nimimerkiltä Sydänjää 19-vuotiaita kissasisaruksia, Nancyä jolle dementia toi suuren hädän ja Nitaa, joka monta vuotta jaksoi taistella maksan ja munuaisten vajaatoimintaa vastaan suunnattomasti kaivaten. Nancy kuoli syliini 8.11.2012, Nita kuoli syliini 7.1.2013 |
||
| Marja ja Netta | bimulle | 24.12.2012 13.49 |
| sinulla oli kiire mailmanlopunpäivänä 21.12.2012 ajattelit että ruoka loppuu ja niin lähdit klo 21.00 kilpahippasille, toivotaan että siellä on paljon syötävää ja saat juokennella orvienkanssa hippaleikkiä. Me kaikki jäätiin kaipaamaan sinua Raxu joka etsii sinua yhä nurkista + Netta ja Aki ja Marja ja Sami ja Eila-mummi ja monet muut Bimun kaverit. |
||
| T.Taipale | Kiitos vielä kerran <3 | 6.11.2012 16.32 |
| Nike, kiitos kun tulit vielä lähtösi jälkeen viimeisen kerran hyvästelemään, kehräsit, ja kerroit että sinun on siellä taivaassa nyt hyvä olla, vaikka onkin ikävä. Olet aina lähelläni! |
||
| T.Taipale | Nike Ninnuli Nannuli Taipale | 6.11.2012 16.27 |
| Liekki lyhdyssäsi syttyy, tiedän täällä vielä oot, ja jossain vielä saan sun turkkiasi silittää. Ensimmäinen, alkukisu,harmaa-mustaraidallinen pieni maatiainen, hypit 4:llä jalalla keittiön pöydän alla tuolien väleistä kun tulin koulusta kotiin. Katsoit minua suurilla vihreillä silmilläsi, täynnä elämää. Annoimme nimeksesi Nike, (kreikkalainen mytologia voiton jumalatar). Olin 7 vuotias, olit meillä 18vuotta. Kiitos kun olit lähelläni, kehräsit ja autoit minua, yksin en olisi selvinnyt, yhdessä kasvoimme, rakas perheenjäsen, kuin pikkusisko. Sairastuit, kaikkemme yritimme, mutta 18.9.12 lähdit pois luotamme, vanhana ja väsyneenä. Minulla on nyt suunnaton suru ja ikävä. Kiitos kaikista vuosista Nike, kiitos, voi hyvin, siellä missä nyt olet, kultainen kissaenkelini. Olet muistoissamme nyt, ja aina, Nike. |
||
| Mamma | Ida | 21.10.2012 22.07 |
| Ei meitä voi enää kukaan erottaa,nyt olet kivuton,vaikka en voi ymmärtää,miksi näin pian? Olisi vielä ollut monta vuotta,jotka meidän olisi pitänyt kulkea metsissä. Ilonen leikkisi on nyt ohi. Muistan iloisen katseesi ikuisesti,lepää rauhassa,koirien taivaassa. |
||
| Ansku | Mohkulle 30.04.2009-1.10.2012 | 18.10.2012 15.54 |
| Keinutan,kuuntelen,sut suojaan peittelen. Keinutan,myöhä on,jo kuulen aallokon. Ethän pelkää pimeää,siel on monta kynttilää ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan. Nuku vain,jos väsyttää,vielä valvon vierellä. Ja lohtu on mulle, että siel on kaikki sulle. Levätkää rauhassa kaikki kauniit,rakkaat koirani. |
||
| Terhi | Viljami 1997-2012 | 15.8.2012 13.51 |
| Olit rakas ystäväni 15 vuotta, puolet elämästäni. Kaipaan sinua suunnattomasti ja rakkauteni sinua kohtaan ei kuole koskaan, vaikka sinä oletkin poissa. Jaoit kanssani kaikki ilot ja surut. Toivon että joskus vielä saan sinut syliini kehräämään ja näen lempeän katseesi. Siihen asti säilön sinut muistoihini ja sydämeeni, rakas ihana ystäväni. <3 |
||